Minun hymy on surullinen, vaikka aurinko paistaisi. Vaellan pienen pienillä hiekkateillä ja pian liian pienet kengät riisun, hoipertelen. Poimin ruusuja mukaani omakotitalojen pihasta, juoksen pakoon niin, että kantapäihin sattuu. Ja haluaisin oppia tanssimaan tai soittamaan pianoa tai kertomaan ääneen lämpimät tunteeni.
Juna-aseman seiniin kirjoittelen ohjeita nuorille, jotka tuhlaavat potentiaaliaan, niinkuin minä pitkään tuhlasin omaani. Matkanvarrelta muistoja kerään, piilotan hameeni laskoksiin ja tiedän, kaikki tiet vievät viellä joskus kotiin. Silmät meikkaan katukivetyksen reunalla istuen. Sukkahousuissani on silmäpakoja siellä täällä ja käytän paitoja, joissa on tarpeettomia nappeja. Poltan tupakkaa. Lakkaan kynnet ruuhkabusseissa, saatan piirtää huurteiseen ikkunaan häkkilintuja. Vanhat ihmiset paheksuvat sotkuista tukkaani.
Eikä maailma pyöri silmissä enää niin paljon kuin ennen. Pitää napata kiinni elämän hameenhelmaan ja kieltäytyä päästämästä irti. Pitää kirjoittaa tunteet paperille ja laulaa ne ihmisille, saada mahdollisimman monta hymyilemään. Pitää olla onnellinen, onnellinen itsensä kanssa. Pitää pärjätä yksin, olla takertumatta keneenkään liiaksi. Pitää olla kaunis, hauska ja älykäs ja oppia olemaan hyvä.
Enkä kenellekkään myönnä, on mahdollista että olen yksinäinen.
Keväällä minä herään, veryttelen jäseniäni sammalten alla ja nousen viimeisten lumihiutaleiden pureutuessa kuviksi käsivarsilleni. Minä avaan silmäni auringolle ja maalaan taivaanrantaan kesäsateita. Sillä minähän rakastan asfaltin tuoksua sateen jälkeen ja vesilammikoita joissa näkyy koko maailma.
- Voisiko minustakin tulla erityinen ilman taikuutta ? Mutta muista etten aio rakastua sinuun.
-Mikä siis tekee sinut noin surulliseksi ?
Ja toisinaan yritän muistaa milloin oikeastaan lakkasin pelkäämästä pimeää. Kävelen korkeissa koroissa metsän keskellä, pysähdyn hetkeksi, kuuntelen tarinoita maailmoista tähtien takana. Päiväni unohtuvat kirjojen sivuille, niiden jotka kertovat inspiraatioista, se on sitä kun persoona hetkeksi hajoaa, ja yöni sekalaisten ihmisten uniin, niiden jotka rakastuvat minun sateen värisiin kauriinsilmiin täksi yhdeksi yöksi.
-Karataan täältä, ihan kahdestaan. Annetaan ihmisten juoruilla meistä.
Pitäisi rauhoittua ja seistä suorassa ja lopettaa tupakointi. En tainnut koskaan oppia noudattamaan sääntöjä. Täksi yöksi saatan rakentaa kotini kissankellojen suojaan, huomenna käperryn ehkä rantakaislikkoon. Ja kaupunkien värivaloissa tanssin, en juurru koskaan.
- Voisiko minustakin tulla erityinen ilman taikuutta ? Mutta muista etten aio rakastua sinuun.
-Mikä siis tekee sinut noin surulliseksi ?
Ja toisinaan yritän muistaa milloin oikeastaan lakkasin pelkäämästä pimeää. Kävelen korkeissa koroissa metsän keskellä, pysähdyn hetkeksi, kuuntelen tarinoita maailmoista tähtien takana. Päiväni unohtuvat kirjojen sivuille, niiden jotka kertovat inspiraatioista, se on sitä kun persoona hetkeksi hajoaa, ja yöni sekalaisten ihmisten uniin, niiden jotka rakastuvat minun sateen värisiin kauriinsilmiin täksi yhdeksi yöksi.
-Karataan täältä, ihan kahdestaan. Annetaan ihmisten juoruilla meistä.
Pitäisi rauhoittua ja seistä suorassa ja lopettaa tupakointi. En tainnut koskaan oppia noudattamaan sääntöjä. Täksi yöksi saatan rakentaa kotini kissankellojen suojaan, huomenna käperryn ehkä rantakaislikkoon. Ja kaupunkien värivaloissa tanssin, en juurru koskaan.
anteeksi ihanaiset
olen laiminlyönyt lukijoitani. mutta minulla on hyvä, kaiken kattava selitys sille: minulla ei ole tietokonetta. se on rikki hajalla, menetetty tapaus MUTTA olen suunnitellut palaavani vanhanaikaiseen käsinkirjoitukseen ja postaavani kauniita sanoja tänne aina kuin saan mahdollisuuden sukeltaa takaisin bloggerin ihmeelliseen maailmaan.
Ongelmaksi on tietokoneettomuuden lisäksi noussut se, että inspiraationi on ollut hukassa, joten pyydän apua teiltä, jotka tänne eksytte: kertokaa mitä haluatte minulta kuulla, minä kerron siitä teille ja ehkä pystyn taas palaamaan keltaisten ruusujeni satumaailmaan.
kiitos jo etukäteen, anteeksi että olen tuottanut lähiaikoina pettymyksen, yritän parantaa tapani,
Lisa
ps. voi ei nyt mulla on tosi paha mieli, enkä varmasti pääse tästä yli koko päivänä. anteeksi viellä kerran.
Ongelmaksi on tietokoneettomuuden lisäksi noussut se, että inspiraationi on ollut hukassa, joten pyydän apua teiltä, jotka tänne eksytte: kertokaa mitä haluatte minulta kuulla, minä kerron siitä teille ja ehkä pystyn taas palaamaan keltaisten ruusujeni satumaailmaan.
kiitos jo etukäteen, anteeksi että olen tuottanut lähiaikoina pettymyksen, yritän parantaa tapani,
Lisa
ps. voi ei nyt mulla on tosi paha mieli, enkä varmasti pääse tästä yli koko päivänä. anteeksi viellä kerran.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)