Tässä on anteeksipyyntöni.

Eräänä päivänä luokseni löysi tiensä joku,
joku joka herätti sydämeni lyömään liian pitkän unen jälkeen.
Ja tunnisti silmistäni jotain seikkailuun viittaavaa.
Hän selkääni piirsi katkonaisia, hapuilevia sydämiä,
kirjoitti "rakastan sinua" kirjaimin joita en hetkellisesti käsittänyt.
Hän lupasi jotain kaunista, tyhjyyden tuolta puolen,
ja veti minut mukaansa maailmaan.

Ja päivänä jona hän lähti,
jäi sydämeni tilalle vähän liian kipeä, tyhjä kohta.
Silmiini palasi tumma hohde,
muutuin saalistajaksi.
Surutta piilotin sen jonka joku oli viimein herättänyt,
syvälle syvälle sisääni, veren ja pienenpienten täysin turhien elimien sekaan.
Ja aamulla nousin,
täysin olemattomana hengitin,
ja poltin elämäni pahimman savukkeen varpaat palellen lumihangessa.

Ja hiljaa kuiskin tuuleen "minä annan anteeksi, minä rakastan sinua edelleen".