Tänä aamuna heräsin sammaleiden alta,
ja aurinko suuteli pehmein huulin ranteitani,
ja ruumiiseeni oli muuttanut sokeritoukkia, sinivuokkoja, kaksi sisiliskoa.
Huomasin hämähäkit ovat kutoneet verkkojaan ripsiini.
Ja puut riisuivat värikkäät leninkinsä ja syksy alkoi tuoksua sateelta,
tai ehkä tuhatjalkaisilta, jotka kiipesivät pitkin varttani.
Yritin lentää korkeuksiin, kerätä tähdet lasipurkkiin,
ja kerran sinä tartuit sormiini, kerroit silmiini on kätketty seikkailu.
Olen korkea, voin koskettaa pilviä, sinä lausuit ja kurkotit koivun oksiin.
Ja minua nauratti hiukkasen kaatua kostealle nurmelle kun päässä soi kolmekymmentäseitsemän ja puoli rakkauslaulua päällekäin.
2 kommenttia:
Tänään oli hyvä herätä myöhään siihen kuinka meidän vanhan puutalon seinää aurinko salaa suuteli ihan kuin sinä minua.
Tiedätkö minä ajattelin ensimmäisenä kun heräsin että sinä olet minun tyttö aamua vasten
rohtunein huulin kuiskin hiljaisia sanoja korviisi viime yönä kun olit juuri nukahtanut kesken lauseen ja hengitit tasaisesti, saatoit nähdä unta auingonkukista. ja sydämesi lyöntejä kuuntelin pää rinnallesi painettuna, kuin ainoaa merkitsevää ääntä.
Lähetä kommentti