Saisinko jäädä yöksi kahdeskymmenesseitsemäs päivä ?

Kaipaan suudelmia ja tupakkaa.
Tai ehkä tupakan makuisia suudelmia sinun rohtuneilta huulilta.
Sinähän lupasit opettaa minulle kuinka vetää henkeen.
Muistatko?
Silloin kun oli hiukan liian kylmä ja pystyin laskemaan valopilkut sinun silmistä ?

Huomenna ostan pikkuruisia lasipurkkeja ripustettavaksi oviin, ikkunoihin, porraskaiteisiin.
Piirrän huuruisiin ikkunoihin rauhanmerkkejä ja juon kahvia maidolla vai toisinkopäin sittenkin.
Saatan kertoa sinulle kerran toisensa jälkeen, olet sievin asia jonka olen koskaan nähnyt.

Naurattaa niin maan helvetisti kun ne telkkarissa sanoo "ikuinen rakkaus ja muita iltasatuja" ja minä myönnyn.
Unohdan sadepäivinä suunnitelleeni mitä haluan tehdä kanssasi joululomilla.

Parkettilattialla maaten katselen katonrajasta rapisevaa maalia ja mietin vastausta jokaiseen huuliltasi karkaavan kysymyssanaan: mitä missä kuka miksi milloin kuinka kenen kanssa...
Enkä ehkä ole ihan viellä samaa mieltä sydämeni kanssa, joka alkaa lyödä epätahtiin jokaisen kosketuksesi myötä.