Halusin vain kertoa, keräsin sinulle auringonkukkia viimeyönä kello nollanollaviisikymmentäkahdeksan.
Ne tervetivät samoin aurinkoa ja kuuta, eivät erota päivää yöstä.
Niinkuin en minäkään tunnista pehmeitä huulia niskassani.
Ja kirjoitan kellastuneeseen tapettiin tarinoita putoavista lehdistä.
Nimeän koivut ja pihlajat.
Enttententten käännyn tuosta kadunkulmasta.
Oletan sinun sanovan "rakastan sinua" kolmenkymmenenseitsemän minuutin ja neljänkymmenenkahden sekunnin välein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti