Sadepisaroissa pesii melankolia.
Se kurkistaa postiluukusta, tihkuu sisään ikkunanpielistä.
Minähän luonnollisesti rakastan vajota sinisiin silmiin.
Hengittäminen käy helpommaksi.
Parhaiten muistan rohtuneet huulet huulilla ja pehmeät sormet sormilla.
Jokaisen minuutin jälkeen, minuutti lisää.
Kerään ylimääräisiä tunteja kenkälaattikoihin.
Ja tähän aikaan vuodesta keltaisia ruusuja kylvän,
nostan niitä helminauhoiksi kattoon.
3 kommenttia:
Olipa kerran joku äärettömän, sanoinkuvaamattoman kaunis ja kuitenkin niin vaatimaton omasta mielestään. Minä pidän sinusta niin paljon etten edes tiedä.
Kaunista.
Sadepisarat ovat kauniita.
Olen tämän varmaan jo aikaisemminkin sanonut, mutta kirjoitat todella nätisti ♥
aurinkosuussa - ja taas kerran hän kiittää hämmentynein silmin osaamatta enää rakentaa lauseita oikein.
miau - sadepisarat ovat sulia lumihiutaleita.
ja edelleen hän kiittää kauniisti ja kumartaa.
Lähetä kommentti