Tuli olo että haluaisin sinun hymyilevän, ja ajattelin pistää minun pilkulliset kumisaappaat jalkaan ja mennä ulos, tihkusateeseen keräämään sinulle valkoisia kukkia, sitoa ne valkoisella nauhalla ja antaa lämpimistä käsistä toisiin, kunnes muistin, olet liian kaukana suudeltavaksi.
Huomasin, ilmassa ei leiju tupakan tuoksua, etkä ole niin lähellä, että kuulisit kun huudan nimeäsi tähdille, kyyneleet kimaltaen silmissä, sotkien kajalit poskille harmaansävyttämiksi raidoiksi ja kiroan maailman ja sen joka keksi tehdä elämisestä vaikeampaa kuin mikään muu.
Ja minun sydämen täytti halu päästä kiinni sinuun aina aamulla heti kun heräsin ja aamupäivällä ruotsintunnilla ja päivällä bussin toisiksiviimeisellä penkkirivillä ja iltapäivällä kun katselin saippuasarjoja neloselta ja illalla ennen kuin nukahdin ja yöllä herätessäni kun palelin.
Enkä enää hetkeäkään kuluttanut ajattelematta sinua, mitä teit, kenen kanssa, kenellä oli mahdollisuus sinun hiuksia koskettaa, ja huulia, kuka sai puhua sinulle, kuunnella ääntäsi, nukkua vieressäsi, istua kanssasi tupakilla, kädet sinun ympärillä ja katsella kuinka ensimmäiset tähdet syttyivät, kuinka lentokoneet piirsivät valkoisia hattaraviivoja siksakkiin taivaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti