Päätin pelastautua pitkiltä jäähyväisiltä.

Niinä iltoina kun tuli jääkiekkoa, laitoin korvilleni isot kuulokkeet blokatakseni äänet. En jaksanut kuunnella sinun ääntäsi joka oli käheämpi jokaisen maalin jälkeen, naurua ja sellaista. Kirjoitin mieluummin, join kahvia mustana, olin opetellut sen niin, että olisin oikea nälkätaiteilija ja vaikket sinä sitä koskaan ymmärtänytkään, olin onnellinen sellaisena, yksin makuuhuoneessa, hämähäkinseittejä hiuksissa, kun olin käynyt kaivamassa ikivanhan kirjoituskoneeni vintiltä. Niin meidän talossa oli sellainenkin, ja vanhanaikainen hissi, sellainen jossa oli häkkiovi ja metsänvihreät matot rapuissa ja edellinen omistaja oli jättänyt meidän kaksioon vanhat viinilasinsa, vähän säröiset, joista me ensimmäisenä yönä joimme valkoviiniä, pestyämme ne ensin fairilla.

Kirjoitin tarinoita rakkaudesta, kaukaisista maista ja luumupuista, kaikesta uudesta ja jännittävästä ja kun hiukan humaltuneena luit näytöllä odottavia sanoja, sillä aikaa kun kävin laskemassa meille kylpyammeeseen tarpeeksi kuumaa vettä ja vaaleanpunaista vaahtoa, silmäsi vakavoituivat ja kysyit rakastanko sinua viellä ihan todella, niin kuin rakastin sinua silloin kun tavattiin heinäkuussa, kun astuit junasta suoraan syliini ja suutelit. Ja minun täytyi miettiä seitsemän sadasosasekuntia mitä vastaisin, ei sen takia että olisin ollut epävarma rakastanko sinua vaan siksi että ajattelin rakastavani sinua enemmän joka ikinen päivä ja yö, niin kuin seuraavana aamuna sinulle selitin vietettyäni yöni meidän ennen niin kirkkaan keltaisella sohvalla juoden appelsiinimehua suoraa pullon suusta.


Joululahjaksi ostin sinulle joka vuosi uuden tupakansytyttimen tai useamman, sateenkaarenväreissä, etkä kertaakaan valittanut jos sanoin haluavani kirjoittaa suudelmin rinnoillesi "hän on minun", hymyilit vain ja myönnyit, sanoit "kirjoita se myös kielellä sisäreiteen", ja minä hymyilin vain ja myönnyin kunhan teit minulle saman ja enemmänkin. Ja joskus muistutit kuinka ihan alussa sanoin pelkääväni kosketusta, kunnes annoin sinun koskettaa pehmein huulin kaulaa, hengittää hunajaa iholle ja pyysin punastuen lisää.

Ja aina joskus, jos sattui tuntumaan siltä, puin alushousujen päälle vain aamutakin ja lähdin aamuyöstä kello o4.28 alakerran kioskista ostamaan savukkeita, se oli auki päivän ympäri, ostin ruusunkin, keltaisen ja kävelin rappuset mieluummin kuin menin hissillä, väsyttääkseni lihakset uudelleen. Tupakat jätin pöydällä, paitsi yhden, jonka sytytin sinisellä sytyttimellä, niin kuin kaikki muutkin samalla viikolla, poltin puoliksi puoliavonaisesta ikkunasta ja palasin viereesi, iho kylmänä ja yleensä sinä heräsit tupakantuoksuisten sormieni kosketukseen, ennen kuin ehdin nukahtaa uudelleen.

(omistan Minnalle synttärilahjaksi, olet rakas <3)