Keväisin muutun ihanasta kamalaksi, punaisesta vihreäksi, kauniista kauniimmaksi. Ja kasvoni näen heijastavilta pinnoilta, tietäen, olen se, maailman kaunein tyttö.
Kierrätyskeskuksessa käytän kahden euron sijaan kolme, ostan paidan sijaan kengät ja maalaan huuleni punaisiksi. Enkä harrasta seurustelua tai lakkaa kynsiäni, ainakaan tänä viikonloppuna, ehkä sunnuntaina, jos pyydät kauniisti.
Keksien parhaat valheet myrkytän ympäristöni vihreillä silmillä, miettien joskus olenko sittenkään se vai joku toinen.
Katsellen maailmaa kannabislasien takaa hyräilen pajunkissoille, kehrään kirsikkapuille. Ja hymy kosteilla huulilla minä suostun särkemään sata sydäntä, riittävää korvausta vastaan.
Kyyneleni juotan Etiopian nälkälapsille, sekoitettuna puuterilumeen, eikä kukaan huomaa eroa, kun tapan heidät janoon, kuivatan sileillä kivillä, enkä sanaakaan kuiskaa jumalan armosta.
Kyyhkysen höyhenillä täytän huoneeni, nilkat vedessä, enkä muista tarinoita balettisaleista. Ja kadunkulmiin pysähdyn, en usko huomiseen, tanssien ruostuvilla kiskoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti