___________________________________________

Tietysti voit sulkea pienen lohikäärmeen lasikaappiin ja katsoa kuinka kauan se selviää siellä ilman jääkylmää vettä suoraan Tyynestä merestä.

Kun me kakarana katsottiin Muumeja ja mietittiin miksi sitä turkoosia otusta kutsuttiin lohikäärmeeksi, vaikka se rakasti uida taivaan värisessä joessa viileinä iltoina, sinä olit se, joka sanoi lohikäärmeiden elävän Mariaanien haudassa.

Ne kuitenkin syöksevät tarinoissa tulta, ja vesi sammuttaa tulen heti alkuunsa osaa kertoa teille vaikka Ihmemaan Alice.

Jos kukaan ei kerro Irvikissalle sen olevan tappaja, voiko se ikinä oppia, että sen kuuluu syödä liha raakana.
Kun se katsoo peiliin, se näkee vihreät silmät ja vaaleanpunaisen nenän, ei koskaan murhaajaa, joka leikkii ruoallaan ennen kuin syö sen.

Ei tietenkään pikku kissimirri voi luonnolleen mitään, jos se elää Hullujen seassa ja oppii saalistamaan tuoretta verta.

Mutta ovathan lohikäärmeetkin tappajia, verenhimoisia ja ravintoketjun huipulla.

Kukaan ei usko keijukaisiin sen jälkeen kun on puhaltanut kymmenen kynttilää kakun päältä, eikä kukaan syytä leijonaa jos se tappaa ihmisen nälissään.

Joka tapauksessa te tekopyhät paskiaiset tuomitsette lihansyöjät, vaikka iltaisin silittelettekin Pörrin pehmoista turkkia tai rakennutatte suojelualueita lohikäärmeen poikasille.

Pidetään hullut teekutsut eikö vain? Voimmehan kutsua sekä kaniineja ja kissoja, että sukupuuttoon kuolleita jättiläis liskoja.

Lohikäärmeitä pelkäävät ovat typeryksiä, sillä kaikkihan tietävät, ettei lohikäärmeitä ole ollut olemassa kymmeniin tuhansiin vuosiin.

Eikä Herttakuningattaren puheesta ymmärretä muuta kuin “me haluamme nähdä katkaistuja kauloja”.

Ja kaikkein korkeimmat johtajat teitittelevät itseään, senhän tietävät kaikki.