Enkä minä kirjoita rakkauskirjeitä, sillä en todellakaan usko mihinkään prinsessasatuihin.
Sinä kai haluat minun avaavan sinulle oveni, päästävän sinut suljettuihin huoneisiin sydämessäni.
Olen pahoillani, mutta never gonna happen.
Ehkä rakkaudeksi kutsutaan sitä kun lumi sulaa niskaan ja silmiä kirvelee.
Minä en tiedä, koska kukaan ei ole opettanut minua tuntemaan.
Joskus rukoilin jumalaa opettamaan miltä tuntuu kun sanoo, olen onnellinen.
Enää en toivo ihmeitä, sillä sain vastaukset hunajaisilta huulilta.
Kahdestaan on hyvä elää mutta yksin on helpompaa, niinhän sanoi kaikkein kaunein enkeli.
Voinhan kerran sanoa pukeutuvani vankilakaapuun ja murhaavani mielisairaalan vartijoita.
Tuskinpa vain, rakkaimpani, sillä minä olen tuuli.
Ja vaikka osaan piirtää täydellisen sydämen vasemmalla kädellä, aion isona palkkatappajaksi.
1 kommentti:
Tällä hetkellä toivon totisesti, ettet kuulu niihin ihmisiin, jotka repivät kriitikoilta silmät päästä ja nauravat hysteerisesti päälle.
Aion sanoa tämän nyt suoraan: blogiasi enemmän näin kerralla lukiessani alkoi pikkuhiljaa kyyninen ääni päässäni kysyä, että eikös tämä luettu jo kerran.
Tekstisit käsittelevät aika usein samaa aihetta, samasta näkökulmasta mutta eri sanoin. Jos tosissasi haluat edistyä kirjoittajana aihevaraston kasvattaminen ja hyvinkin erilaisten tekstien kirjoittaminen on rakentavaa. Vaikka tähtäisitkin fantasiasävytteiseen, synkkään elämän kuvaamiseen (näin uskoisin ainakin lukemani perusteella) niin esimerkiksi humoristisen tai yltiöpelkistetyn tekstin kirjoittaminen voisi auttaa sinua löytämään uusia puolia itsestäsi kirjoittajana ja näin tuomaan kirjoitukseesi jotain uutta.
Suurimmalta osaltaan tekstisi on tällä hetkellä hyvin samanlaista kuin niin kovin monen muun.
Itse todellakin nautin aivan eri tyyppisestä kirjallisuudesta kuin mitä tekstisi edustaa, joten en luultavasti ole paras arvostelemaan. :P
Ollaanhan väleissä jatkossakin?
T: Ruma Läski Kääpiöhuora
Lähetä kommentti