Näköpiiriin lentää tummanvaalea yöperhonen. Sillä on pölyiset siivet ja ruudulliset silmät. Olen aina vihannut ötököitä.
Rakastan kulkea öisin soratietä kun erikokoiset kivet rahisevat maihareiden alla. Pohjoistuuli sekoittaa hiuksia ja kirpakka viileys saa posket punertamaan. Joskus saattaa tulla vastaan joku säyseän kultaisennoutajansa kanssa ja hymyillä. Itsehän en hymyile vastaantulijoille.
Joskus sytytän tupakan myöhään illalla kun kaikki muut jo nukkuvat. Vedän parit sauhut, puhallan nenän kautta ulos. Vällillä en jaksakkaan polttaa ja tumppaan juuri avatun tupakan kämmenselkään.
"Piirrä tähti veitsellä poskees ja naura." Kuulostaa ihan minulta. Loppujen lopuksi sitä ei jaksa enää muuta kuin nauraa, hymyillä joka päivä. Voin vain miettiä, oliko hymysi aito. Minun ei koskaan ollut.
3 kommenttia:
"Olen aina vihannut ötököitä".
ei ötököitä kyl suhun voikaan yhdistää millään tasolla.
mikset hymyile vastaantulijoille?
jos tulisit vastaan hymyilisin.
toivoen aitoa hymyä.
Haha joo, en voi sietää varsinkaan kovakuoriaisia. Kuolkoot kaikki :P
Ja no en tiedä, en vaan oo koskaan oppinut hymyilemään ihmisille. Varmaan koska yleensä toivon etten törmää kehenkään. Tykkään kävellä yksin ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä.
"Itsehän en hymyile vastaantulijoille" <- tällaiset pienet lisäykset jotka rakentavat ohimenevästi identiteettiä tekevät satiirisen sävyn ja hymyilyttävät. näitä lisää <3
-Ruuti
Lähetä kommentti