Milloin opin elämään näin ?

Muistan jonkun joskus sanoneen “olet tärkeä minulle” mutta en ole uskonut sitä todeksi pitkään aikaan. Pitkään aikaan kukaan ei ole sanonut “välitän sinusta”. Olen kieltänyt sen heiltä. En halua kuulla sitä. Liian monta kertaa minut on särjetty pieniin palasiin, liian monta kertaa on sydämeni revitty rinnastani ja heitetty maahan. En halua että sanot “haluan sinut”. En halua että sanot “tarvitsen sinut”. En halua kuulla että kuiskaat “rakastan sinua”. Älä sano niin.

Jos itken edessäsi, älä lohduta minua. Jos istun yksin pimeässä, älä tule luokseni ja kysy “mikä hätänä”. Jos näet että olen hajoamassa palasiksi, älä tule luokseni pelastaaksesi minut. En halua sinun haluavan minua koska minut pitää pelastaa. Haluan että haluat minut koska rakastat minua.

Olen joskus kuullut tarinan prinsessasta joka antoi silmänsä prinssin takia. Vaikka antaisin silmäni en muutu. Jos minulle vaihdetaan sydän, pysyn silti samana. Ota silmäni, sydämeni ja muita pieniä elimiä. En minä siitä muutu.

Kiellän sinua sanomasta “olet tärkeä“, mutta sano se silti. Kiellän sanomasta “välitän sinusta”, mutta kuiski sitä silti korviini kun nukun. Kiellän sinua sanomasta “rakastan sinua”, mutta kirjoita se silti iholleni. Kerro, että haluat minut. Sano, että tarvitset minut. Sanon vie sydämeni, mutta pidä se lähelläsi. Sillä sinun luona, minulla on hyvä olla.