Ohjeita itsemurhaan ja muita ehdottoman ihania rakkauslauluja I

Saatan olla se, sinulle maailman tärkein tyttö, joka puhaltaa täydellisiä savurenkaita ja juo maitoa suoraa purkista.

Ehkä tänä kesänä käytän kahden punnan sijasta kuusi ja seitsemänkymmentä penniä, otan kesäkissan ja kirjoitan paljailla varpailla yksittäisiä kirjaimia hiekkaan. Rakastu minuun, sillä minä hymyilen aina. Ja voin julistaa itseni maailman valtiaaksi kertomalla teille, mikä on elämän tarkoitus, kirjoittamalla sen verisinä kuvioina seinille, piirtämällä numeroina huorien iholle.

Sinä haluat viellä kuulla kuinka huudan nimeäsi ja tuntea kun takerrun hiuksiisi, maistaa hengitykseni kun huohotan kaulasi herkälle iholle ja tietää, että olen vain sinun. Pyydät kertomaan taas maailmanlopusta, viimeisestä auringonlaskusta ja liekkimeressä kukkivista puista. Poltan tupakkaa sängyssä ja pöytäsi täytyy pyöreistä palojäljistä yö toisensa perään.

Oikeastihan minä vihaan maailmassa eniten kynttilänvaloa. En tahdo kuulua heidän joukkoonsa, jotka lukevat rakkausromaaneja takakannesta alkaen ja itkevät omaa särkynyttä sydäntään. Ja jos edelleen asun samassa kaupungissa kanssasi kymmenen vuoden päästä, tulen ovellesi ja sanon, rakastuin sinuun lukiossa.